- 13.12.2021
- 3 min käytetty lukemiseen
Päivitetty: 23.12.2021
Tänään Miina Karoliina- blogini täyttää 10 vuotta. Ensimmäiset tekstiraaputukset eivät olleet mitenkään maailmaa avartavia ja tuon kymmenen vuoden takaisen päiväkirjamerkinnän pääsetkin lukemaan TÄSTÄ linkistä.
Miksi aloitin bloggaamisen aikoinaan? 2000-luvun loppupuolella tykkäsin kuvata paljon kaikkea mahdollista IRC-Galleriaan ja sitten blogit alkoivatkin nostaa päätään Suomen ihmeellisessä internetmaailmassa. Innoistuinkin kirjottamaan omaa blogia jo 2007 vuonna, mutta siitä en todellakaan uskaltanut hiiskua kellekään, vaan se toimi lähinnä hiljaisena päiväkirjana. 2011 vuonna sitten siirryin Bloggerin puolelle, jossa tuo alkuperäinen blogini löytyykin. Bloggaus sitten vaan vei mennessään ja nyt on kiva käydä katsomassa jälkikäteen, mitä kaikkea elämässä onkaan tapahtunut noina vuosina! Jotenkin oman elämän taltiointi tekstin ja kuvien muodossa tuntui luonnolliselta ja rakastan suunnitella erilaisia kuvausideoita sekä asetelmia. Siitähän se ajatus sitten lähti.
Nyt syksyllä päätin tehdä itselleni ensimmäiset kunnon kotisivut ja halusin, että blogi löytyy saman alustan alta ja siirsin tänne uusimmat matkapäivitykset. Vieläkin kutkuttelisi kirjoitella harvasen päivä tänne juttuja, mutta ihmettelen, miten siihen on joskus ollut aikaa? Noh, nykyään ollaan aika paljon suunnitelmallisempia ja kuvien ottamiseen ja edioitmiseen meneekin tuntitolkulla aikaa, joten olkoon se syynä. Instagram onkin toiminut pääkanavanani viimeiset vuodet, mutta jotenkin en ole koskaan siitä yhtälailla innostunut kuin oman blogin kirjoittamisesta. Ehkäpä kaivan siis vapaa-ajaltani aikaa ihan vaan tälle terapeuttiselle näppäimistön hakkaamiselle ja taltioisin niitä elämän kohokohtia (ja tylsempiäkin hetkiä) tänne blogialustalle.
Somessa numerot, seuraajat ja tykkäykset eivät ole koskaan olleet minulle mitenkään tärkeitä. Nykyään tuntuu, että tällä alalla arvioidaan työtäsi pelkkien seuraajien ja kävijätilastoiden perusteella, joka on aika surullista. Itse ainakin arvostan enemmän somen tekijöitä, jotka tekevät tätä intohimolla ja osaavat tuoda idearikkaasti omat ideansa ja toteutuksensa esille. Miksi muutenkaan kukaan on keksinyt, että joku olisi arvokkaampi kuin toinen, jos hänellä on kymmeniä tuhansia seuraajia enemmän?
Tästä kirjoituksesta taisi tulla melkoinen sillisalaatti, mutta sellainen taidan olla itsekin. En jaksa keskittyä yhteen asiaan kovinkaan kauaa kerrallaan ja innostun aina tuhannesta eri asiasta. Silti tämän vastapainona sisälläni asuu pieni perfektionisti pirulainen. Mutta se niistä ominaisuuksista, voisin ehkä kirjoittaa tänne uudellekin blogin puolelle joskus tarkempaa esittelyä itsestäni.
Pääsin kuitenkin kirjoittamaan tämän blogin 10-v tekstin, vaikka 5 vuotta sitten tein päivityksen ja silloin muistin jo, että blogit alkoivat olla siirtymässä jo vähän last-season osiolle. Ja olishan se nyt ihan huippua, jos kerkeäisin ja jaksaisin tässä valmiissa maailmassa raapustamaan enemmän niitä arjen mietteitä tänne eikä vaan aina sinne Instagramin mälsään feed-kuvatekstiin. Ihan sama, vaikka se olisikin vähän last-season - taidan kuitenkin olla Tiktokissa jo eläkeläisluokitukseen kuuluva raihnainen kolmekymppinen joten ehkä hyvä pysyä niissä "vanhoissa hyvissä ajoissa kiinni", kuten vanhukset jotka eivät millään suostu maksamaan laskujansa verkkopankkitunnuksilla (saatika mobiilisovelluksella).
Blogivuodet ovat kuitenkin olleet elämässäni tärkeitä ja vaikka olen useita kertoja meinannut heittää hanskat tiskiin tämän touhun kanssa, on se tuonut elämään valtavasti asioita: uusia tyyppejä somesta, paljon kuvaamista (ja senkin osalta kehittymistä), yhteistöitä useiden mahtavien yrityksien kanssa, uusia kokemuksia joita en välttämättä olisi kokenut ilman blogiharrastusta ja viimeisimpänä tämä on myös nykyään täyspäiväistä työtäni kun saan suunnitella somejulkaisuja, mainontaa sekä valokuvausta myös muille! Välillä tosiaan olen hermorauniona 24/7 raksuttavien luovien aivonystyröideni kanssa, mutta on tämä kuitenkin antanut niin paljon! Ja parasta, kun kaikki muistot on säilyneet kuvien ja tekstien muodossa ja huomaa samalla, miten itse on kehittynyt elämässä sekä ihmisenä.
Vietimmekin nyt viikonloppuna Sokos Hotel Paviljongin sviitissä Miina Karoliinan 10-v synttäreitä. Oli ihana viettää aikaa ystävien seurassa, jotka on seuranneet näitä mun tekemisiä jo vuosien ajan (ja joutuneet itsekin osalliseksi kuva-apureina) mutta silti hyväksyvä tekemiseni eivätkä tuomitse (lukuunottamatta pientä silmien pyöritystä aina kun kerron mitä olen suunnitellut seuraavaksi..)
Nyt kuitenkin pistän tämän kirjoituksen purkkiin, koska tästäkin sunnuntaista tuli 8 tuntinen työpäivä - legendaarinen lause kuuluukin: ensi viikon jälkeen helpottaa. Well, saapa nähdä mutta onneksi silloin ollaan jo Levillä viettämässä joululomaa!
Yöpyminen saatu kaupallisen yhteistyön merkeissä Sokos Hotel Paviljongin kanssa.
