Minä..

Blogihaasteita ei ole näkynyt blogissani ihan hetkeen - kaikki postaukset on enimmäkseen liittyneet vain matkusteluun. Välillä kuitenkin tuntuu, että takki on aika tyhjä kun pitäisi kirjoittaa matkusteluun liittyviä asioita, eikä haluaisi tehdä tästä blogista mitään kaupunkiopasta, vaan pitää täällä myös sen perus lifestyle teeman yllä. Matkakuvia mulla on kuitenkin melko iso pläjäys, joten niitä tottakai pommitan tänne niin paljon kuin niitä vain riittää! Tämän postausidean kuitenkin löysin Hennan blogista ja kiva päästä kirjoittelemaan jotain muutakin kuin matkusteluun liittyvää!

MINÄ ELÄN.. joka päivä tehden jotain erikoista, unelmoiden isoista jutuista, toivoen jokaisen päivän olevan erityinen.

MINULLA ON.. hirveä ikävä suomalaista ruokaa, hinku päästä raivaamaan koti läpi ja varata kirppispöytä, ikävä Suomen kesää ja suppailua ilta-auringossa.

MINÄ TOIVON.. että saisin joskus tehdä unelmaduuniani, oppisin editoimaan hienoja videoita, saisin joskus nauhoitettua oman podcastin, löytäisin blogikavereita, saisin Suomeen tullessa ison läjän irtokarkkia ja suklaata ja että tästä vuodesta tulisi ihan huikea!

MINÄ EN OLE.. hyvä laittamaan ruokaa, maistanut tupakkaa, draamailija, tarpeeksi hyvä säästämään (paitsi matkoja varten), tehnyt tarpeeksi töitä sen eteen, että voisin olla yrittäjä.

MINUA ÄRSYTTÄÄ.. ihmiset jotka eivät ymmärrä miksi en käytä alkoholia, ihmistungoksessa liikkuminen, se ettei koskaan osaa päättää missä söisi, Instagramissa kaikki feikkiseuraajat ja muut ihmiset jotka alkavat seuraamaan vaan siinä toivossa, että alkaisin seuraamaan takaisin..

MINÄ OSAAN.. olla järjestelmällinen lähes missä vaan (itseni mielestä voisin olla vieläkin järjestelmällisempi!), uskotella itselleni että olen ansainnut itselleni jonkun ostoksen, hyvä älyämään asiat vähän liian myöhässä, sivuuttaa negatiivisia asioita ja keskittyä positiivisiin asioihin elämässäni.

MINÄ ARVOSTAN.. omaa terveyttä, rehellisiä ihmissuhteita, ihmisiä jotka ovat saavuttaneet suuria unelmia kovienkin haasteiden jälkeen.

MINÄ SHOPPAILEN.. pelkästään täydellisiä ja söpöjä juttuja, pitkään harkittuja ostoksia, joskus myös heräteostoksia (onneksi nää on kuitekin vähentynyt!)

MINUA NAURATTAA.. H:n omat jutut ja se miten se jaksaa viihdyttää mua, huonot läpät, meidän koirien hössötyskohtaukset, omat kommellukset elämässä.

56 päivää maailmalla

Huomenna olisi tarkoitus pakata matkalaukku viimeisen kerran ja ottaa viimeinen lento kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Kaksi puuduttavaa lentoa on siis edessä päin, ennen reissuun lähtöä tykkäsin oikeasti matkustaa lentokoneella, mutta nyt kun on kahdeksalla lennolla tönöttänyt kahden kuukauden sisään, niin ei enää hihku niin innosta siitä touhusta. Varsinkin yli 7 tunnin lennot alkaa rasittamaan ainakin omaa pääkoppaa ja loppulennon saan istua inhottavan päänsäryn kanssa.

Kaksi viikkoa Japanissa on mennyt taas ihan supervauhdilla, mutta nyt kuitenkin olen jo vähän paremmalla fiiliksellä lähdössä kotia kohti, eikä niin, että kotona odottaa joku suuri valtava mörkö. Nyt fiilikset on ehkä vähän inspiroituneemmat, odotan jopa kotona että pääsen hoitamaan näitä blogiasioita ihan ajatuksen kanssa, kun nyt matkalla tätä on saanut näpytellä vähän silloin tällöin, joka päivä on ottanut kuvia ja sitten illalla ennen nukkumaanmenoa on silmät ristissä yrittänyt saada tekstiä aikaiseksi tänne. Myös arkiset rutiinit kuulostaa aika ihanalta ajatukselta, koirien kanssa aamulenkit, suomalaista ruokaa (niitä irtokarkkeja!!) ja näköjään myös Suomen päässä on paistanut aurinko, joten aika ihanaa palata sinne kun illat on jo pidempiä ja kevät aurinko paistaa! Jotenkin samaan aikaan on hassua ajatella, että täältä hyppää vielä talven keskelle, kun voisi hyvin ajatella Suomessakin olevan yhtä kevät kuin Tokiossa. Ehkä otan yhden kukkivan kirsikkapuun täältä kotiin niin siitä tulis jo aika kevätfiilis?

Tämän postauksen kuvat otettiin Akihabarassa, jossa oltiin käymässä lauantaina ja siellä käytiin myös söpössä kissakahvilassa! Ollaan oikeastaan vaan kierrelty Tokiota ympäriinsä ja nyt viimeinenkin päivä olisi tarkoitus käyttää samalla tavalla. Kameran rikkoutumisen jälkeen kuvausinspis kyllä laski totaallisesti nollaan, mutta onneksi aloin vaan räpsiä silti kuvia, koska löytyy sieltä näköjään onnistuneitakin otoksia!

Nyt kuitenkin alan valmistautua viimeiseen päivään ja lähdemme kiertämään ainakin Shibuyan suunnalle. Saatan ajastaa tänne jonkun postauksen tälle viikolle, mutta muuten kirjoittelen varmaan seuraavan kerran sitten kotioloista!

Hiroshima, Japan

Meidän viikon mittaisen junareissun viimeinen etappi oli Hiroshima, jossa oltiin kaksi yötä. Vaikka en ole mikään innokas historian opiskelija tai museoissa kiertäjä, niin Hiroshiman historiasta oli ihan mielenkiintoista saada tietoa! Kävimme kiertämässä yhden museon ja sen lisäksi käytiin myös kurkkimassa miltä ainoa pystyssä oleva rakennus näytti tuon ydinpommituksen jäljiltä. Aika karun näköinen tuo kaupunki on aikoinaan ollut ja jotenkin hassua ajatella, että niin suuren tuhon jälkeen tuosta paikasta on saatu taas ihan normaali suurkaupunki.

Hiroshima muistutti jollain tapaa Helsinkiä. En tiedä, johtuiko se ratikoista vai mistä, mutta pienet Helsinki vibat siellä kuitenkin tuli. Täälläkään ei ollut pulaa shoppailupaikoista, niinkuin ei muuallakaan Japanissa. Hiroshimasta lähdettiin takaisin Tokioon ja tuo reilu 800 kilometrin matka taittui todella nopeasti ja mukavasti alle neljässä tunnissa. Jos on aikaa ja innostusta nähdä Japanista muutakin kuin Tokion meininkiä, niin kannatan kyllä ottamaan ainakin viikoksi tuollaiset JR:än junapassit, joilla pääsee hyvin kulkemaan paikasta toiseen! Me käytiin viikon aikana tsekkaamassa Kioto, Osaka, Nara ja Hiroshima ja nyt vietetään vielä viimeiset päivät Tokiossa. Kaikista kivoimmaksi kuitenkin sanoisin Tokion, täällä on kaikista eniten elämää ja todella paljon nähtävää, mutta myös tuolla junamatkalla tuli nähtyä ihan sitä perinteistä Japania, kuten eri temppeleitä, geishoja ja tietysti myös kukkivia kirsikkapuita! <3